Sote ja "so" – puhetta sosiaalihuollosta
07.01.2022

Kuullessa puhetta tai lukiessa tekstiä sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä pelastustoimen uudistamisesta, eli sote-uudistuksesta,
havaitsee usein, kuinka käsitteellä sisällöllisesti tarkoitetaan vain sanan
loppuosaa "te", eli terveyspalveluja. Sote-uudistusta määritellään usein sillä,
kuinka nopeasti pääsee lääkärin vastaanotolle, järjestetäänkö lääkäripalveluja digitaalisesti,
lähi- vai etäpalveluna tai keskitetysti ja kuinka paljon sairaanhoitaja
jatkossa arvioi potilaan hoidon tarvetta. Tarkemmin vielä, usein sote-uudistuksella käsitetään ja siitä keskustellaan sekä kirjoitetaan vain ja ainoastaan terveyspalveluiden kokonaisuuksien järjestämisen osalta, vaikka todellisuudessa hyvinvointialueille siirtyvä palvelukokonaisuus on huomattavasti terveydenhuoltoa laajempi määritelmä.
Sote-uudistuksessa yhtä oleellista tulisi olla se, miten neuropsykiatrisesti
oireilevan lapsen uupunut perhe saa oikea-aikaista perhetyötä sekä vanhempi
omaishoidontukea, kuinka huonosti voiva nuori saa tukihenkilön ja matalan
kynnyksen mielenterveyspalveluja tai mistä väsynyt ja voimavaraton äiti saa tukea
vanhemmuuteensa ja jaksamiseensa. Sote-uudistukseen sisältyy myös se, mistä äkillisen
traumaattisen menetyksen kokenut henkilö saa kriisityötä, kuinka päihdeongelmainen
saa itselleen hoitoa ja palveluja tai miten heikoimmassa asemassa oleva lapsi saa lastensuojelusta oikeanlaista apua,
jottei hänen kehityksensä vaarantuisi. Sote-uudistukseen kuuluu myös se, mistä
kehitysvammainen tai vammautunut henkilö saa kotipalvelua, ohjausta ja asumispalveluita
tai kuinka ikäihmiselle järjestyvät muuttuvan toimintakyvyn mukaisesti
tarvittavia tuen muotoja kotipalvelusta asumispalveluun. Kaikki nämä edellä
olevat ja useat edellä mainitsemattomat ovat osa sitä "so", eli sosiaalihuollon palveluita, jotka kokonaisuudessaan ovat
siirtymässä hyvinvointialueiden päätettäväksi "te", eli terveyspalveluiden sekä
pelastusalan lisäksi.
Haluan nostaa esiin vielä yhden asian tämän loppuosan "te", eli terveyspalveluiden
hallitsevuudesta sote-uudistusta koskevissa keskusteluissa ja kirjoituksissa. Todellisuudessa perustasolla
sosiaalihuollon työllistävyys tulevassa sote-uudistuksessa on terveydenhuoltoa
työllistävämpää. Lisäksi on tärkeää ymmärtää, että perustason sosiaalihuollon
menot ovat terveydenhuollon menoja suurempia, kun jätetään huomioimatta
erikoissairaanhoidon kustannukset. Mistä siis kumpuaa sote-uudistusta koskevassa
keskustelussa usein sanan etuosan "so" unohtaminen? Voisiko kyse olla kenties poliittisesta
vallasta ja siihen liittyvistä asenteista, joilla mielikuvia sosiaalihuollon
asiakkaista rakennetaan?
Kuten edellä esitin, sanan etuosalla "so" on siis sisällöllinen
merkitys meidän jokaisen elämänkulun varrella, jossakin kohtaa enemmän ja toisessa vähemmän. Valitettavasti usein sosiaalihuollon palveluiden merkityksen
ymmärtää vasta hädän hetkellä. Ei siis ole yhdentekevää, että näin laaja palvelukokonaisuus unohdetaan pois sote-uudistusta koskevasta keskustelusta. Nyt juuri tällä hetkellä olisi olennaista puhua siitä, kuinka asiakaslähtöistä ja työntekijät huomioivaa sote-uudistusta parhaillaan rakennetaan ja miten se onnistutaan tuottamaan samalla myös kustannustehokkaasti. Tulevassa sote-uudistuksessa ja tulevilla hyvinvointialueilla tarvitsemme nimenomaan dialogista vuorovaikutteista keskustelua sekä yhteistyötä, jolla rakennetaan uutta ja toimivaa moniammatillista palvelu- ja hoitopolkujen integraatiota ja rakennetta. Sote-uudistuksessa on siis kyse nimenomaan sekä sosiaali- että terveyspalveluiden ja pelastustoimen uudistamisesta. Uudistus on tehtävä huolella, jotta meillä on myös tulevaisuudessa osaavia ja ammatillisesti päteviä työntekijöitä, jotka jaksavat henkisesti ja fyysisesti raskaassa työssä pitkään.
