Sote-uudistuksessa yhtä oleellista tulisi olla se, miten neuropsykiatrisesti oireilevan lapsen uupunut perhe saa oikea-aikaista perhetyötä sekä vanhempi omaishoidontukea, kuinka huonosti voiva nuori saa tukihenkilön ja matalan kynnyksen mielenterveyspalveluja tai mistä väsynyt ja voimavaraton äiti saa tukea vanhemmuuteensa ja jaksamiseensa. Sote-uudistukseen sisältyy myös se, mistä äkillisen traumaattisen menetyksen kokenut henkilö saa kriisityötä, kuinka päihdeongelmainen saa itselleen hoitoa ja palveluja tai miten heikoimmassa asemassa oleva lapsi saa lastensuojelusta oikeanlaista apua, jottei hänen kehityksensä vaarantuisi. Sote-uudistukseen kuuluu myös se, mistä kehitysvammainen tai vammautunut henkilö saa kotipalvelua, ohjausta ja asumispalveluita tai kuinka ikäihmiselle järjestyvät  muuttuvan toimintakyvyn mukaisesti tarvittavia tuen muotoja kotipalvelusta asumispalveluun. Kaikki nämä edellä olevat ja useat edellä mainitsemattomat ovat osa sitä "so", eli sosiaalihuollon palveluita, jotka kokonaisuudessaan ovat siirtymässä hyvinvointialueiden päätettäväksi "te", eli terveyspalveluiden sekä pelastusalan lisäksi.

Haluan nostaa esiin vielä yhden asian tämän loppuosan "te", eli terveyspalveluiden hallitsevuudesta sote-uudistusta koskevissa keskusteluissa ja kirjoituksissa. Todellisuudessa perustasolla sosiaalihuollon työllistävyys tulevassa sote-uudistuksessa on terveydenhuoltoa työllistävämpää. Lisäksi on tärkeää ymmärtää, että perustason sosiaalihuollon menot ovat terveydenhuollon menoja suurempia, kun jätetään huomioimatta erikoissairaanhoidon kustannukset. Mistä siis kumpuaa sote-uudistusta koskevassa keskustelussa usein sanan etuosan "so" unohtaminen? Voisiko kyse olla kenties poliittisesta vallasta ja siihen liittyvistä asenteista, joilla mielikuvia sosiaalihuollon asiakkaista rakennetaan?

Kuten edellä esitin, sanan etuosalla "so" on siis sisällöllinen merkitys meidän jokaisen elämänkulun varrella, jossakin kohtaa enemmän ja toisessa vähemmän. Valitettavasti usein sosiaalihuollon palveluiden merkityksen ymmärtää vasta hädän hetkellä. Ei siis ole yhdentekevää, että näin laaja palvelukokonaisuus unohdetaan pois sote-uudistusta koskevasta keskustelusta. Nyt juuri tällä hetkellä olisi olennaista puhua siitä, kuinka asiakaslähtöistä ja työntekijät huomioivaa sote-uudistusta parhaillaan rakennetaan ja miten se onnistutaan tuottamaan samalla myös kustannustehokkaasti. Tulevassa sote-uudistuksessa ja tulevilla hyvinvointialueilla tarvitsemme nimenomaan dialogista vuorovaikutteista keskustelua sekä yhteistyötä, jolla rakennetaan uutta ja toimivaa moniammatillista palvelu- ja hoitopolkujen integraatiota ja rakennetta. Sote-uudistuksessa on siis kyse nimenomaan sekä sosiaali- että terveyspalveluiden ja pelastustoimen uudistamisesta. Uudistus on tehtävä huolella, jotta meillä on myös tulevaisuudessa osaavia ja ammatillisesti päteviä työntekijöitä, jotka jaksavat henkisesti ja fyysisesti raskaassa työssä pitkään.